Omakohtainen omistajanvaihdos

Nyt on takana kaksi työpajaa omistajanvaihdoksesta. Vaikka meillä SeAMK:ssa asiaa on tutkittu paljon ja pitkään, en aiemmin ollut ajatellut asiaa kovinkaan henkilökohtaisella tasolla. Nyt kuitenkin istuessani ensimmäisessä työpajassa tajusin, että meillähän on kotona perheyritys (sivutoiminen) ja isäni on jo sen ikäinen, että yrityksen jatko on mietittävä.

Kyseessä on elokuvateatteri. Muistan, kun pienenä tyttönä harpoin isoja teatterin rappusia. Pimeässä oli jännittävää ja samettinen kokolattiamatto portaissa tuntui hienolta. Olin silloin vain 4-vuotias. Olen kasvanut koko lapsuuteni ja nuoruuteni elokuvateatterin ollessa osa elämääni. Nuorena sain myydä lippuja ja tänään vien omia lapsiani sinne katsomaan papan näyttämiä elokuvia. Haluanko, että tämä loppuu? No en tietenkään.

Yhtäkkiä huomaan, mistä omistajanvaihdoksessa on kyse - ainakin silloin, kun puhutaan sukupolvenvaihdoksesta. Tunteista, jatkuvuudesta, identiteetistä. Monenlaiset tunteet tulevat peliin, sukulaisten ajatukset ja omat haaveet. Entä sitten tutkimustulos siitä, että jatkaja lähtee aktiivisesti kehittämään toimintaa? Pitää paikkansa. Itsellänikin on jo miljoona eri ideaa, joita lähtisin kokeilemaan ja kehittämään uusia toimintatapoja.

Mitä tällaisessa tilanteessa tarvitaan? Ainakin asiantuntija-apua. Tutkimuksissa on havaittu, että mitä kokeneempi ostaja on, sitä enemmän hän käyttää asiantuntija-apua. Luulisi olevan toisin päin, mutta ilmeisesti kokemus on osoittanut asiantuntija-avun järkevyyden. Asiantuntija-avun lisäksi tarvitaan rahoitusta ja rahoituksen hakemiseen vuorostaan rohkeutta. Vaikka omassa tapauksessani mittakaava on erittäin pieni, samanlaiset asiat toistuvat myös suuremmissa yrityskaupoissa. Asiantuntijat, rahoitus ja strateginen kehittäminen ovat avainasemassa.

Jos harkitset yrityksen perustamista, mieti ensin, kannattaisiko ostaa jo valmis liiketoiminta. Jos taas sinulla on jo yritys ja harkitset kasvattamista, ostaminen voi olla hyvä strateginen valinta. Oma prosessini vielä jatkuu!

Yrittäjätarinani 

 

Alkuperäinen yritysideani oli noin 40 asiakaspaikkainen kahvila, jolla on laaja valikoima tuotteita erityisruokavalioita noudattaville sekä anniskeluoikeudet. Yrityksen liikeideana oli tarjota alusta asti itsetehtyjä leivonnaisia ja ruokaa, kahvina käytettäisiin Lappajärven paahtimon, Kaffiinon, kahvia, joka olisi omalle yritykselle suunniteltu. Valikoimaan kuuluisivat erikoiskahvit, joiden lisäksi anniskeluoikeudet laajentaisivat kahvivalikoimaa (Irish coffee, Amaretto kahvi, Spanish coffee jne.).  

Tuotevalikoimassa huomioitaisiin kauden sato ja kaikki mahdollinen olisi kotimaista ja lähellä tuotettua. Asiakkailla olisi mahdollisuus ostaa tuotteita kotiin viemisiksi, tilata ennakkoon juhliinsa ja niin edelleen. Kahvilan tilat soveltuisivat myös yksityistilaisuuksien ja kokouksien pitämiseen.  

Sitten idea muuttui. Kahvilabisnes vaatii paljon työtä ja tuotot eivät aina vastaa työmäärää. Niinpä uusi idea oli erityisruokavalioihin keskittyvä kotileipomo, kaikki valmistettaisiin gluteenittomana, jolloin gluteenittomuus voitaisiin taata. Tätä ideaa en ole kokonaan haudannut, mutta en pidä tätä vaihtoehtona kokoaikatyöksi. Olen itse työskennellyt kahviloissa ja harmitellut sitä kuinka paljon niissä nykyään käytetään valmiita tuotteita sekä raakapakasteita ja haluaisin tämän asian muuttuvan niin, että kaikki olisi itse tehtyä. Samoin kun itse käy kahviloissa, huomaa usein saavansa samoja tuotteita paikasta riippumatta ja usein näitä tuotteita myydään myös kaupoissa.  

Hiljattain osui silmiini juttu palvelumuotoilijasta ja siitä tuli uusi ahaa- elämys, olisiko löytynyt oma juttu (joka on ollut jo kauan pahasti hukassa…). Koulutusta on vähän huonosti vielä kuten myös työpaikkoja, mutta tämä voisi olla tulevaisuuden ammatti, jota voisi toteuttaa yrittäjänä.  

Olen nopea innostumaan asioista, mutta järjellä pohtiminen tulee perässä ja yleensä juuri siitä syystä monet ideani muuttuvat useaan otteeseen ennen toteutusta. Kahvilaideaani pidän toimivana, mutta menestyäkseen sen tarvitsisi sijaita isossa kaupungissa, koska monissa pienemmissä kaupungeissa ei ole vielä kunnon kahvilakulttuuria. Uskon, että erityisruokavalioihin keskittyneelle leivonnalle olisi myös kysyntää, koska allergiat lisääntyvät koko ajan ja tarjonta ei ole kasvanut samassa tahdissa kysynnän kanssa. Palvelumuotoilu puolestaan on melkoinen arvoitus vielä, koska sitä on vielä vähän, mutta odottaisin sille olevan myöhemmin paljonkin kysyntää. 

Isäni toimii yrittäjänä, joten tiedän yrittäjyyden hyvistä ja huonoista puolista. Yrittäjyydessä parasta on vapaus päättää asioista, mutta samalla on vastuussa yrityksestä koko ajan. Palkkatyössä on vakaat tulot ja työpäivän jälkeen ei ole enää esimerkiksi paperitöitä varsinaisen työpäivän päälle eikä tarvitse muutenkaan murehtia asioista. Vahvuutenani yrittäjäksi ryhtymisessä näen hyvän paineensietokyvyn, idearikkauden ja kyvyn kuunnella asiakasta. Heikkoutenani näen sen, etten osaa sanoa ei, jolloin työmäärä ja samalla stressi saattavat kasvaa liian suuriksi. Yrittäjältä vaaditaan hyvää stressin- ja paineensietokykyä ja epävarmuuden sietokykyä. Itseltäni löytyy näitä kykyjä, mutta niissä on myös parantamisen varaa. Uskon, että pärjäisin yrittäjänä ja saisin apua myös perheeltäni.  

Mira Perttula

Yrittäjäksi kotitilalle - yritystoiminta maatilalla

Jalasjärvellä sijaitseva yrityksemme, Pihaviriä Oy, on nimetty äitini mukaan ja äitini luvalla (katso murresanakirja). Kasvatamme lihanautoja alle kolmeviikkoisesta teuraskypsiksi n. 20 kk:n ikään, jonka jälkeen myymme ne sopimuskumppanillemme Atrialle.

Tila on ollut perheellämme vuodesta 1917 lähtien. Isomummoni Ksenia Lyydia muutti tilalle asumaan isovaarini Aimo Kaaprielin kanssa ja ottivat sukunimekseen Ritola, tilan nimen mukaan. Edustan tilan neljättä sukupolvea. Tilan kasvaessa ja toimintojen kehittymisen myötä tuli ajankohtaiseksi muuttaa toimintamuoto osakeyhtiöksi vuonna 2005. Pihaviriä Oy on yksi ensimmäisistä osakeyhtiömuotoisista maatiloista Suomessa. Mutu tuntumasta siirryttiin tulos, tase ja käyttökate ohjaukseen.

Vuonna 2016 olimme me, kuin myös isä ja äitikin jälleen uuden ja kokemattoman edessä, tehdessämme omistusjärjestelyä uusiin puihin. Jälleen malli puuttui. Onneksi löysimme kokonaisuuden hallitsevan konsultin. Maatilayrityksen arvonmääritys on monimutkainen kuvio.

En kokenut tätä kutsumusammatikseni, vaikka pidin maatilan töistä. Opiskelin Hämeenlinnassa meijeristiksi ja opiskeluni aikana tapasin tulevan mieheni. Olen tehnyt töitä meijereissä eri puolilla Suomea.

Vuonna 2012 tapahtui käänne perheemme elämässä, kun nuorin veljeni menehtyi liikenneonnettomuudessa 16-vuotiaana. Hänellä oli innostusta jatkaa tilan pitoa, kun minulla ja toisella veljelläni oli muita suunnitelmia. Koskaan ei voi luottaa siihen, että asiat menevät suunnitelmien mukaan. Sen on elämä minulle opettanut.

Jouluna 2014 päätimme aviomieheni kanssa, että haluamme jatkaa yritystä. Keväällä 2015 muutimme kotitilalleni asumaan vanhempieni muuttaessa Jalasjärven keskustaan. Näin kaikki saivat tarvittavan muutoksen arkeensa. Vuoden kestäneen syventävän jakson jälkeen teimme osakekaupat. Minulla on mieheni kanssa osake-enemmistö isän jatkaessa osakkaana. Vanhemmillani on muuta yritystoimintaa.

On kunnia olla jatkamassa oman suvun työtä 100-vuotiaassa yrityksessä!

Olen tehnyt palkkatyötä siitä lähtien, kun se on ollut mahdollista. Olen edelleenkin Valiolla mahdollisuuksieni mukaan. Olen pitänyt palkkatyön huolettomuudesta. Kun työstä on lähtenyt, ovat työt jääneet seuraavalle vuorolle.

Yrittäjyydessä kiehtoo kapellimestarin rooli, joka määrää työn tahdin ja tavoitteet. Tässä roolissa työ ei jää suljetun oven taakse, vaan stressi ja paine kulkevat mukanasi, minne menetkin. Työ on kuitenkin palkitsevaa, kun siihen panostaa kaikkensa. Oppimisprosessi on jatkuva. Kun näkee työnsä tulokset, onnistumiset maistuvat paljon paremmalta kuin palkkatyössä.

Olemme siinä onnellisessa asemassa, että voimme pitää lomaa melko hyvin. Pystymme vuorottelemaan arkisissa töissä tilan työntekijän ja isäni kanssa. Peltotyöt ovat pääsääntöisesti ulkoistettu urakoitsijoille. Itse keskitymme siihen mistä raha tulee, eli eläinten hyvään hoitoon, tasapainoiseen ruokintaan ja jatkuvaan tarkkailuun sekä hyvään talouden hallintaan.

Perheyrityksemme on edelleen kehityttävä ja kasvettava. Seuraava siirto voisi olla, tuottaa naudanlihaa 20 000:een ruokapöytään nykyisen 10 000:n sijaan. Olemme myös hyvin kiinnostuneita uusiutuvan energian ratkaisuista maatilan yhtenä taloudellisena tukijalkana. Nämä visiot vaativat kuitenkin paljon suunnittelua ja yhteistyötahojen sitoutumista. Haluan edelleen olla uusien toimintamuotojen pään avaajana.

Pienen yrityksen omistaja vastaa kaikista yrityksen velvoitteista ja haaveista. Olet hyvä työnantaja, talousosaaja ja innovaattori sekä haluttu yhteistyökumppani, heh! Kun ajattelen itseäni yrittäjänä, löydän lojaalin työnantajan, joka jännittää vielä riskinottoa, mutta onhan pelkkä yrittäjyyskin jo riski.

Jaksamisen kannalta on tärkeää arvostaa itseään ja omaa työpanostaan. Lomat ovat ansaittuja, niitä ei tarvitse perustella kenellekkään. Vanhemmat ovat opettaneet, että myös yrittäjällä on yksityiselämä, taloudelliset tarpeet ja haaveet. Eli, osakeyhtiölain mukaisesti yrityksen tulee tuottaa omistajilleen taloudellista hyvää.

Tukiverkosto on minulle hyvin tärkeä. Lähin tuki on aviomieheni sekä vanhempieni hiljainen tieto ja tuki. Unohtaa ei voi myöskään yrityksen pitkäaikaisen työntekijän panosta. Kaikkea ei tarvitse tehdä itse, eikä kaikkea tarvitse myöskään oppia, täytyy tietää kuka osaa ja mistä tiedon saa. Olemme mukana lihatalomme koulutus- ja pienryhmätoiminnassa. On hyvä jakaa kokemuksia ja oppia toistensa virheistä ja onnistumisista. Usein oppi täytyy hakea maan rajojen ulkopuolelta, se avartaa myös näkemyksiä ja luo verkostoja.

Haluan keskittyä yrittämisessä olennaiseen. Kun tieto ja taito karttuu, niin kyllä tästä hyvä tulee!