Yrittäjäksi kotitilalle - yritystoiminta maatilalla
Jalasjärvellä sijaitseva yrityksemme,
Pihaviriä Oy, on nimetty äitini mukaan ja äitini luvalla (katso murresanakirja). Kasvatamme lihanautoja alle
kolmeviikkoisesta teuraskypsiksi n. 20 kk:n ikään, jonka jälkeen myymme ne
sopimuskumppanillemme Atrialle.
Tila on ollut perheellämme vuodesta
1917 lähtien. Isomummoni Ksenia Lyydia muutti tilalle asumaan isovaarini Aimo
Kaaprielin kanssa ja ottivat sukunimekseen Ritola, tilan nimen mukaan. Edustan
tilan neljättä sukupolvea. Tilan kasvaessa ja toimintojen kehittymisen myötä
tuli ajankohtaiseksi muuttaa toimintamuoto osakeyhtiöksi vuonna 2005. Pihaviriä
Oy on yksi ensimmäisistä osakeyhtiömuotoisista maatiloista Suomessa. Mutu
tuntumasta siirryttiin tulos, tase ja käyttökate ohjaukseen.
Vuonna 2016 olimme me, kuin myös isä
ja äitikin jälleen uuden ja kokemattoman edessä, tehdessämme omistusjärjestelyä
uusiin puihin. Jälleen malli puuttui. Onneksi löysimme kokonaisuuden
hallitsevan konsultin. Maatilayrityksen arvonmääritys on monimutkainen kuvio.
En kokenut tätä kutsumusammatikseni,
vaikka pidin maatilan töistä. Opiskelin Hämeenlinnassa meijeristiksi ja
opiskeluni aikana tapasin tulevan mieheni. Olen tehnyt töitä meijereissä eri
puolilla Suomea.
Vuonna 2012 tapahtui käänne perheemme
elämässä, kun nuorin veljeni menehtyi liikenneonnettomuudessa 16-vuotiaana.
Hänellä oli innostusta jatkaa tilan pitoa, kun minulla ja toisella veljelläni
oli muita suunnitelmia. Koskaan ei voi luottaa siihen, että asiat menevät
suunnitelmien mukaan. Sen on elämä minulle opettanut.
Jouluna 2014 päätimme aviomieheni
kanssa, että haluamme jatkaa yritystä. Keväällä 2015 muutimme kotitilalleni
asumaan vanhempieni muuttaessa Jalasjärven keskustaan. Näin kaikki saivat
tarvittavan muutoksen arkeensa. Vuoden kestäneen syventävän jakson jälkeen
teimme osakekaupat. Minulla on mieheni kanssa osake-enemmistö isän jatkaessa
osakkaana. Vanhemmillani on muuta yritystoimintaa.
On kunnia olla jatkamassa oman suvun
työtä 100-vuotiaassa yrityksessä!
Olen tehnyt palkkatyötä siitä lähtien,
kun se on ollut mahdollista. Olen edelleenkin Valiolla mahdollisuuksieni
mukaan. Olen pitänyt palkkatyön huolettomuudesta. Kun työstä on lähtenyt, ovat
työt jääneet seuraavalle vuorolle.
Yrittäjyydessä kiehtoo kapellimestarin
rooli, joka määrää työn tahdin ja tavoitteet. Tässä roolissa työ ei jää
suljetun oven taakse, vaan stressi ja paine kulkevat mukanasi, minne menetkin.
Työ on kuitenkin palkitsevaa, kun siihen panostaa kaikkensa. Oppimisprosessi on
jatkuva. Kun näkee työnsä tulokset, onnistumiset maistuvat paljon paremmalta
kuin palkkatyössä.
Olemme siinä onnellisessa asemassa,
että voimme pitää lomaa melko hyvin. Pystymme vuorottelemaan arkisissa töissä
tilan työntekijän ja isäni kanssa. Peltotyöt ovat pääsääntöisesti ulkoistettu
urakoitsijoille. Itse keskitymme siihen mistä raha tulee, eli eläinten hyvään
hoitoon, tasapainoiseen ruokintaan ja jatkuvaan tarkkailuun sekä hyvään talouden
hallintaan.
Perheyrityksemme on edelleen
kehityttävä ja kasvettava. Seuraava siirto voisi olla, tuottaa naudanlihaa 20
000:een ruokapöytään nykyisen 10 000:n sijaan. Olemme myös hyvin kiinnostuneita
uusiutuvan energian ratkaisuista maatilan yhtenä taloudellisena tukijalkana.
Nämä visiot vaativat kuitenkin paljon suunnittelua ja yhteistyötahojen
sitoutumista. Haluan edelleen olla uusien toimintamuotojen pään avaajana.
Pienen yrityksen omistaja vastaa
kaikista yrityksen velvoitteista ja haaveista. Olet hyvä työnantaja,
talousosaaja ja innovaattori sekä haluttu yhteistyökumppani, heh! Kun ajattelen
itseäni yrittäjänä, löydän lojaalin työnantajan, joka jännittää vielä
riskinottoa, mutta onhan pelkkä yrittäjyyskin jo riski.
Jaksamisen kannalta on tärkeää
arvostaa itseään ja omaa työpanostaan. Lomat ovat ansaittuja, niitä ei tarvitse
perustella kenellekkään. Vanhemmat ovat opettaneet, että myös yrittäjällä on
yksityiselämä, taloudelliset tarpeet ja haaveet. Eli, osakeyhtiölain mukaisesti
yrityksen tulee tuottaa omistajilleen taloudellista hyvää.
Tukiverkosto on minulle hyvin tärkeä.
Lähin tuki on aviomieheni sekä vanhempieni hiljainen tieto ja tuki. Unohtaa ei
voi myöskään yrityksen pitkäaikaisen työntekijän panosta. Kaikkea ei tarvitse
tehdä itse, eikä kaikkea tarvitse myöskään oppia, täytyy tietää kuka osaa ja
mistä tiedon saa. Olemme mukana lihatalomme koulutus- ja pienryhmätoiminnassa.
On hyvä jakaa kokemuksia ja oppia toistensa virheistä ja onnistumisista. Usein
oppi täytyy hakea maan rajojen ulkopuolelta, se avartaa myös näkemyksiä ja luo
verkostoja.
Haluan keskittyä yrittämisessä
olennaiseen. Kun tieto ja taito karttuu, niin kyllä tästä hyvä tulee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti