Yrittäjäksi kotitilalle - yritystoiminta maatilalla

Jalasjärvellä sijaitseva yrityksemme, Pihaviriä Oy, on nimetty äitini mukaan ja äitini luvalla (katso murresanakirja). Kasvatamme lihanautoja alle kolmeviikkoisesta teuraskypsiksi n. 20 kk:n ikään, jonka jälkeen myymme ne sopimuskumppanillemme Atrialle.

Tila on ollut perheellämme vuodesta 1917 lähtien. Isomummoni Ksenia Lyydia muutti tilalle asumaan isovaarini Aimo Kaaprielin kanssa ja ottivat sukunimekseen Ritola, tilan nimen mukaan. Edustan tilan neljättä sukupolvea. Tilan kasvaessa ja toimintojen kehittymisen myötä tuli ajankohtaiseksi muuttaa toimintamuoto osakeyhtiöksi vuonna 2005. Pihaviriä Oy on yksi ensimmäisistä osakeyhtiömuotoisista maatiloista Suomessa. Mutu tuntumasta siirryttiin tulos, tase ja käyttökate ohjaukseen.

Vuonna 2016 olimme me, kuin myös isä ja äitikin jälleen uuden ja kokemattoman edessä, tehdessämme omistusjärjestelyä uusiin puihin. Jälleen malli puuttui. Onneksi löysimme kokonaisuuden hallitsevan konsultin. Maatilayrityksen arvonmääritys on monimutkainen kuvio.

En kokenut tätä kutsumusammatikseni, vaikka pidin maatilan töistä. Opiskelin Hämeenlinnassa meijeristiksi ja opiskeluni aikana tapasin tulevan mieheni. Olen tehnyt töitä meijereissä eri puolilla Suomea.

Vuonna 2012 tapahtui käänne perheemme elämässä, kun nuorin veljeni menehtyi liikenneonnettomuudessa 16-vuotiaana. Hänellä oli innostusta jatkaa tilan pitoa, kun minulla ja toisella veljelläni oli muita suunnitelmia. Koskaan ei voi luottaa siihen, että asiat menevät suunnitelmien mukaan. Sen on elämä minulle opettanut.

Jouluna 2014 päätimme aviomieheni kanssa, että haluamme jatkaa yritystä. Keväällä 2015 muutimme kotitilalleni asumaan vanhempieni muuttaessa Jalasjärven keskustaan. Näin kaikki saivat tarvittavan muutoksen arkeensa. Vuoden kestäneen syventävän jakson jälkeen teimme osakekaupat. Minulla on mieheni kanssa osake-enemmistö isän jatkaessa osakkaana. Vanhemmillani on muuta yritystoimintaa.

On kunnia olla jatkamassa oman suvun työtä 100-vuotiaassa yrityksessä!

Olen tehnyt palkkatyötä siitä lähtien, kun se on ollut mahdollista. Olen edelleenkin Valiolla mahdollisuuksieni mukaan. Olen pitänyt palkkatyön huolettomuudesta. Kun työstä on lähtenyt, ovat työt jääneet seuraavalle vuorolle.

Yrittäjyydessä kiehtoo kapellimestarin rooli, joka määrää työn tahdin ja tavoitteet. Tässä roolissa työ ei jää suljetun oven taakse, vaan stressi ja paine kulkevat mukanasi, minne menetkin. Työ on kuitenkin palkitsevaa, kun siihen panostaa kaikkensa. Oppimisprosessi on jatkuva. Kun näkee työnsä tulokset, onnistumiset maistuvat paljon paremmalta kuin palkkatyössä.

Olemme siinä onnellisessa asemassa, että voimme pitää lomaa melko hyvin. Pystymme vuorottelemaan arkisissa töissä tilan työntekijän ja isäni kanssa. Peltotyöt ovat pääsääntöisesti ulkoistettu urakoitsijoille. Itse keskitymme siihen mistä raha tulee, eli eläinten hyvään hoitoon, tasapainoiseen ruokintaan ja jatkuvaan tarkkailuun sekä hyvään talouden hallintaan.

Perheyrityksemme on edelleen kehityttävä ja kasvettava. Seuraava siirto voisi olla, tuottaa naudanlihaa 20 000:een ruokapöytään nykyisen 10 000:n sijaan. Olemme myös hyvin kiinnostuneita uusiutuvan energian ratkaisuista maatilan yhtenä taloudellisena tukijalkana. Nämä visiot vaativat kuitenkin paljon suunnittelua ja yhteistyötahojen sitoutumista. Haluan edelleen olla uusien toimintamuotojen pään avaajana.

Pienen yrityksen omistaja vastaa kaikista yrityksen velvoitteista ja haaveista. Olet hyvä työnantaja, talousosaaja ja innovaattori sekä haluttu yhteistyökumppani, heh! Kun ajattelen itseäni yrittäjänä, löydän lojaalin työnantajan, joka jännittää vielä riskinottoa, mutta onhan pelkkä yrittäjyyskin jo riski.

Jaksamisen kannalta on tärkeää arvostaa itseään ja omaa työpanostaan. Lomat ovat ansaittuja, niitä ei tarvitse perustella kenellekkään. Vanhemmat ovat opettaneet, että myös yrittäjällä on yksityiselämä, taloudelliset tarpeet ja haaveet. Eli, osakeyhtiölain mukaisesti yrityksen tulee tuottaa omistajilleen taloudellista hyvää.

Tukiverkosto on minulle hyvin tärkeä. Lähin tuki on aviomieheni sekä vanhempieni hiljainen tieto ja tuki. Unohtaa ei voi myöskään yrityksen pitkäaikaisen työntekijän panosta. Kaikkea ei tarvitse tehdä itse, eikä kaikkea tarvitse myöskään oppia, täytyy tietää kuka osaa ja mistä tiedon saa. Olemme mukana lihatalomme koulutus- ja pienryhmätoiminnassa. On hyvä jakaa kokemuksia ja oppia toistensa virheistä ja onnistumisista. Usein oppi täytyy hakea maan rajojen ulkopuolelta, se avartaa myös näkemyksiä ja luo verkostoja.

Haluan keskittyä yrittämisessä olennaiseen. Kun tieto ja taito karttuu, niin kyllä tästä hyvä tulee!