Nyt on takana kaksi työpajaa omistajanvaihdoksesta. Vaikka meillä SeAMK:ssa asiaa on tutkittu paljon ja pitkään, en aiemmin ollut ajatellut asiaa kovinkaan henkilökohtaisella tasolla. Nyt kuitenkin istuessani ensimmäisessä työpajassa tajusin, että meillähän on kotona perheyritys (sivutoiminen) ja isäni on jo sen ikäinen, että yrityksen jatko on mietittävä.
Kyseessä on elokuvateatteri. Muistan, kun pienenä tyttönä harpoin isoja teatterin rappusia. Pimeässä oli jännittävää ja samettinen kokolattiamatto portaissa tuntui hienolta. Olin silloin vain 4-vuotias. Olen kasvanut koko lapsuuteni ja nuoruuteni elokuvateatterin ollessa osa elämääni. Nuorena sain myydä lippuja ja tänään vien omia lapsiani sinne katsomaan papan näyttämiä elokuvia. Haluanko, että tämä loppuu? No en tietenkään.
Yhtäkkiä huomaan, mistä omistajanvaihdoksessa on kyse - ainakin silloin, kun puhutaan sukupolvenvaihdoksesta. Tunteista, jatkuvuudesta, identiteetistä. Monenlaiset tunteet tulevat peliin, sukulaisten ajatukset ja omat haaveet. Entä sitten tutkimustulos siitä, että jatkaja lähtee aktiivisesti kehittämään toimintaa? Pitää paikkansa. Itsellänikin on jo miljoona eri ideaa, joita lähtisin kokeilemaan ja kehittämään uusia toimintatapoja.
Mitä tällaisessa tilanteessa tarvitaan? Ainakin asiantuntija-apua. Tutkimuksissa on havaittu, että mitä kokeneempi ostaja on, sitä enemmän hän käyttää asiantuntija-apua. Luulisi olevan toisin päin, mutta ilmeisesti kokemus on osoittanut asiantuntija-avun järkevyyden. Asiantuntija-avun lisäksi tarvitaan rahoitusta ja rahoituksen hakemiseen vuorostaan rohkeutta. Vaikka omassa tapauksessani mittakaava on erittäin pieni, samanlaiset asiat toistuvat myös suuremmissa yrityskaupoissa. Asiantuntijat, rahoitus ja strateginen kehittäminen ovat avainasemassa.
Jos harkitset yrityksen perustamista, mieti ensin, kannattaisiko ostaa jo valmis liiketoiminta. Jos taas sinulla on jo yritys ja harkitset kasvattamista, ostaminen voi olla hyvä strateginen valinta. Oma prosessini vielä jatkuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti